Suomi sai uudistetun hallituksen ja sen pääpuolueet uudet johtajat. Minihallitusneuvottelut olivat virallisesti menestys, eli hallitus jatkaa ja uusia asioita sovittiin. Onko kaikki kevään huolet siis pyyhitty pois ja hallituksella on selkeä kurssi kääntää Suomen talous parempaan. Nyt Suomessa on lomakausi ja kukaan ei jaksa miettiä murheita pariin kuukauteen. Paitsi ehkä ne yritysjohtajat joiden yritykset ovat vaikeuksissa ja työttömät joilla ei ole tietoa työstä ja ansioista. Jalkapallokisojen hengessä voikin kysyä, onko Suomi itse asiassa paitsiossa tai komennettu penkille maailmantaloudessa? Ja olisiko uudet vaalit ainoa tapa saada jotain tapahtumaan.
Minihallitusneuvotteluiden tulos oli ainakin minulle vaikea ymmärtää. Onko jotain oikeasti tapahtumassa. Rataa rakennetaan hieman Espoossa ja Tampereella. Uskooko joku oikeasti, että näillä asiat muuttuu, vai olisiko kyseessä vain tulos, jolla sekä Stubb että Rinne säilyttivät kasvonsa kovien puoluekokouspuheiden jälkeen. Uusia vaaleja on vaatinut useampi, esimerkiksi arvostettu toimittaja Risto Uimonen (lue tästä) ja viimeksi tuore kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki (lue tästä). SDP varmasti pelkää, että vaalit tulisi nyt heille liian pian, mutta toisaalta onko heille kuitenkaan nousua odotettavissa nykymenolla. Kokoomus varmaan pärjäisi kohtuullisesti, mutta Stubbin pääministerin paikka ei olisi taattu, saatikka se voisi vaarantaa Kataisen paikan EU:ssa.
Ilmeisesti edelleen osa suomalaisista (joilla on työpaikka ja oma talous kunnossa) uskoo, että kaikki on hyvin. Samaan aikaan yhä suurempi osa näkee hädän henkilökohtaisesti ja kansantaloudessa. Yrityksillä ei mene hyvin, mutta samalla moni on myös herännyt yhteiskunnan suunnattomaan haluun säännellä elämän kaikkia alueita. Rakenteet pitäisi rakentaa uudelleen alusta, niiden hienosäätö on vaikeaa tai mahdotonta. Kasvuyrityskonkari Taneli Tikka oli jossain yhteydessä kommentoinut, että ainoa ratkaisu on enää putoaminen jyrkänteeltä ja muutos totaalisen kriisin kautta. Jopa demari Mikael Jungner (jos hänet voi demariksi laskea) oli Facebookissa vaatinut kokonaisveroasteen laskua.
Kansainvälisen kasvun vetoapua voi edelleen toivoa. Mutta kun sanomalehtipaperi ja Nokia ovat kadonneet, vaikka kaikki muu nousisi 2007 tasolle, oltaisiin siitä vielä kaukana ja uusia kasvualoja ei oikeasti ole. Tässä tilanteessa on todella pelottavaa, jos nykyhallitus vain ’hoitaa juoksevia asioita’ ensi kevääseen, sitten väännetään uutta hallitusta, alkaa kesälomat 2015 ja syksyllä 2015 voi odottaa jotain uutta. Ehkä sitten on Juha Sipilän johtama hallitus, jolla on kovempi urakka kuin Esko Aholla 1990-luvulla. Tämä aikataulu kuullostaa pelottavalta.
hallitus, talous, uudet vaalit
Merkinnät RSS-syötteenä