Suomessa ollaan taas huolissaan alkoholin käytöstä. Alkoholiveroja on nostettu ja näyttää siltä, että alkoholin tuonti ulkomailta on kasvanut. Nyt seuraavana askeleena ehdotetaan lisärajoituksia ja kontrollia alkoholin tuontiin. Myös mainontaa on rajoitettu. Kukaan ei kyseenalaista alkoholin myyntimonopolia. Se on kuitenkin niin Euroopassa kuin maailmassa harvinaisuus ja voi sanoa, että yli 80 vuotta alkoholimonopolia ei ole tehnyt Suomen alkoholipolitiikasta erityisen onnistunutta.
Suomessa uskotaan monessa asiassa kieltoihin, rajoituksiin ja verotukseen. Ja se pätee hyvin myös alkoholiin. Suomessa on varsin traumaattinen alkoholihistoria. Suomessa oli epäonnistunut kieltolaki, sen jälkeen alkoholin myynnin monopoli. Myös ravintolatoiminnassa on ollut vuosien varrella paljon rajoituksia. Voisikin sanoa, että näiden seurauksena suhde alkoholiin ei voi olla kovin normaali. Alkoholista on luotu myytti, joka pelottaa ja kiehtoo. Suomessa ei ole sellaista kulttuuria kuin vaikka Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, jossa alkoholi on normaali osa aterioita, illan istumista ja sitä voi ostaa ruuan kanssa kaupasta.
Tässä viikolla Ylen Ykkösaamussa oli vieraana Kimmo Sasi (kok), Mauri Pekkarinen (kesk) ja Sirpa Paatero (sdp). Yhtenä aiheena oli Altian, viinanvalmistuksen, myyminen pois valtiolta. Siihenkin poliitikot suhtautuivat varsin varovaisesti, vaikka etenkin Keskustan kannalta kai oleellista on ohran käyttö. Luulisi, että on päivän selvää, että valtiolla ei ole strategista tarvetta omistaa alkoholin tuotantoa. Samaan aikaan kaikki heistä olivat yksimielisiä, että vähittäiskaupan monopoli tarvitaan. Siis myös kokoomuslainen Sasi oli sitä mieltä, että Alkon monopoli on välttämätön. Siis edes markkinatalouspuolue ei kyseenalaista valtion monopolia alkoholin myynnissä.
Joidenkin mielestä valtiota kiinnostaa enemmän vain verotulojen maksimointi alkoholista. En oikein usko tähän. Toki sekin kiinnostaa, mutta minusta tässä on enemmän kyse perinteisestä (venäläisperäisestä) suomalaisesta mallista kontrolloida ihmisiä, siis uskosta valtioon ja sen kykyyn ajatella paremmin kuin yksittäisten ihmisten. Olihan Suomessa vuosia vielä nykyistäkin voimaakkaampi kontrolli, ja samaan aikaan esimerkiksi ministeriviinat. Eli eliitille oli erikoisviinat, mutta kansalaisia piti kontrolloida. Ja on sitä taas tänäkin vuonna ministerit kunnostautuneet alkoholin käytössä esimerkiksi olympialaisissa. Tällainen eliitin käyttäytyminen kertoo enemmän todellisuudesta kuin viralliset kannanotot.
THL:n Esa Österberg on eräänlainen kieltojen ilmentymä. Hän uskoo ja evangelioi sen puolesta, että kiellot, rajoitukset ja valvonta ovat ratkaisu. Samaan aikaan esimerkiksi Panimoliitto käy epätoivoista taistelua vapaamman valinnan alkoholipoliitikan puolesta ja koittaa tuoda esiin myös eurooppalaisia käytäntöjä. Omilla rintamillaan taistelua ovat käyneet myös pienpanimot, kotiviinitilat ja alkoholin nettimyyjät. Aika monesti yhteiskunta katsoo asiakseen tulkita sääntöjä kuten haluaa.
Suomessa on alkoholiongelma, sitä ei voi kieltää. Mutta nyt Suomessa kielletty ja valtio kontrolloinut alkoholia kohta 100 vuotta. Ja silti voi sanoa, että Suomi on eurooppalaisesti ongelmalapsi alkoholin kanssa. Voisiko olla mahdollista uskoa, että kieltotiellä tätä ei ratkaista. Samalla tämä liittyy selvästi suomalaiseen malliin, että yhteiskunta katsoo voivansa tehdä parempi päätöksiä kuin yksilöt. Ja vuosien varrella on moni yksilökin oppinut, ettei itse tarvitse ajatella tai olla vastuussa, valtio hoitaa homman. Oikeasti asia voidaan ratkaista vain yksilötason valinnoilla.
Alko, Alkoholi, alkoholipolitiikka, kiellot, rajoitukset
Merkinnät RSS-syötteenä