Finne: Kysymyksiä jotta ajattelisimme

Suomessa on varsin ristiriitaista kehitystä menossa ja samalla ongelmat alkavat olla melkoisia. Talous on kuralla, hallitus ei ole juurikaan saanut uudistuksia aikaan ja nyt myös Venäjän uhka on tullut todelliseksi. Tässä olemme varmaan pisteessä, jossa pitää valita joku selkeämpi suunta edetä. Viimeiseen 10 vuoteen ei ole suurta suunta oikein näkynyt.

Mietin hieman eri vaihtoehtoja:

1. Konsensus. Suomeen on kovasti koitettu tuoda aitoa länsimaista kilpailua, poliittisia vaihtoehtoja ja moniarvoisuutta. Onko se toiminut. Vai onko Suomi liian pieni maa sellaiseen. Pitääkö asiat kuitenkin hoitaa sopimalla yhdessä niin. Se toki rajoittaa poliittisia vaihtoehtoja, kilpailua ja ulospäin suuntaumista.
2. Suomettuminen. Se heräsi henkiin heti Ukrainan-kriisin myötä. Osa puhuu jo politiikan ja kaupan osalta Suomen erityisasemasta ja erityistilanteesta. Oliko viimeiset 25 vuotta vain poikkeusta, Suomen on oikeasti tässä paikassa oltava Suomettunut.
3. EU-liittovaltio. Voisiko Suomi ja suomalaiset olla aito osa liittovaltiota. Silloin kansallisen päätöksenteon merkityksen pitäisi pienentyä ja suomalaisten pitäisi ajatella itsensä osana Eurooppaa, ei miettiä omaa kansallista erityisasemaa. Toki suomalaiset ovat siinä joukossa kovin pieni ryhmä, 1%.

Voisi sanoa, että EU-liittovaltio näistä oli pitkään keskeisimmin esillä. Mutta viime viikkojen tai jopa päivien kehitys on muuttanut kuvaa nopeasti. Suomettuminen (ja jopa Väyrynen) nostavat taas päätään ja sote-sopu on ensimmäinen vahva esimerkki uudesta suomalaisesta konsensuksesta.  Olemmeko siis todella menossakin ihan eri suuntaan kuin viime vuosien EU-keskustelun perusteella olisi luullut?

EU, konsensus, sote, suomettuminen, Suomi