Kokoomuksen puheenjohtajavalinnasta on erilaisia arvioita kirjoitettu vaikka kuinka monta. Päätin kuitenkin lisätä oman arvion lähinnä siltä pohjalta, kuinka paljon kukakin tuntuu todella haluavan hommaa. Jokainen tietenkin virallisesta haluaa, mutta kenelle se on pitkäaikainen elämän päämäärä, kenelle sattumalta vastaan tullut tilaisuus.
Paula Risikko on pitkän linjan poliittisen työntekijä. Hän selvästi pystyy pitkäjännitteiseen työhön. Vaikuttaa myös siltä, ettei hän ole ollut mikään erityisen innokas esiintymään julkisuudessa tai keräämään itselleen näkyvyyttä. Samalla voi kysyä, kuinka paljon hän on tietoisesti valmistunut pääministeritehtävään, eli tehtävään, jossa pitäisi olla laaja yleistietämys monesta aiheesta, ei olla tietyn alueen erikoistuntija. Minusta Risikko on tietyllä lailla sattumalta tässä tilanteessa, tilaisuus tuli ja kysyjiä riitti. Erityisesti kysyntään varmasti vaikutti sukupuoli ja maakuntien hieman vanhoillisemmat kokoomuslaiset.
Alexander Stubb on moniosaaja, ahkera ja ehdoton kansansuosikki. Hän on opiskellut ja työskennellyt maailmalla. Suomeen ja ministeriksi tulo oli tietynlainen sattuma, kun Ilkka Kanerva joutui eroamaan. Hommansa hän on hoitanut mallikkaasti. Vaikea arvata kulissien takaisia asioita, mutta voisi kuvitella, että hänellä on voinut olla komissaarin paikka tai muu EU:n kärkivirka mielessä ennenkuin kuuli Kataisin lähdöstä ja halusta EU:hun. Hänen piti sitten tehdä oma arvio omista vaihtoehdoista. Pääministeriys varmasti nyt kiinnostaa, mutta hänkin on tullut tähän tilanteeseen hieman sattumalta.
Jan Vapaavuori on toiminut kokoomuksessa nuoresta lähtien, yli 20 vuotta. Hän on ollut hyvin tietoisen poliittisen uran rakentaja, lähtien jo Ben Zyskowichin valmennuksesta. Ainoa ongelma matkalla on ollut nuoruudesta paljastuneet rikokset, jotka toivat takaiskuja. Mutta kun niistä oli selvitty, matka jatkui taas. Pieni hyppy yrityselämään ei ollut varsinaista uran luontia siellä, enemmän ehkä uskottavuuden hakemista puolikaupallisesti yrityksestä. Viime vuodet Vapaavuori on selvästi tehnyt paljon työtä tullakseen yleispoliitikoksi, joka voisi ottaa myös ison johtajuuden. Vapaavuori ei ole tässä tilanteessa sattumalta, hän on halunnut tätä ja tehnyt tämän eteen töitä 20 vuotta.
Suurin valinta monelle edustajalle on varmaan, keskittyäkö politiikan sisältöön vai kansan suosioon. Stubb on selvä voittaja kansan suosiossa. Hänessä on myös varmasti johtaja-ainesta. Mutta hän ei pakosta tunne kaikkea sisältöä yhtä hyvin kuin Risikko, puhumattakaan Vapaavuoresta. Mielenkiintoinen kysymys on myös suomalainen konsensus (sisältäen kolmikantasopimisen ja monta muuta pienen maan kummallisuutta). Kyllä se edelleen elää. Vapaavuori ja Risikko ovat valmiita ja kyvykkäitä navigoimaan siinä. Tämä tuli jo ay-jäsenmaksujen keskustelussa esiin. Stubb voi kokea sellaiset turhauttavina, hän haluaisi muuttaa asioita. Etenkin tämä voi alkaa vaivat Stubbia, jos suuremmat haaveet ovat kuitenkin maailmalla.
Jan Vapaavuori on parhaiten valmistautunut tähän työhön ja hän todella haluaa sen. Riittääkö se kuitenkaan kansansuosikkia ja maakuntien suosikkia vastaan. Maailmassa on monta paikkaa jaettu sen perusteella, kuka on ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
kokoomus, Risikko, Stubb, Vapaavuori
Merkinnät RSS-syötteenä